Juhani Räsänen Etsimme yhteyttä-etsi sinäkin!

Kuntaliitto vastustaa koulun laadun kehittämistä

Koulun uudelleen resurssointi on ollut päivän sana. Mihin resurssoinnin sitten tulisi kohdistua? Uusissa peruskoulu asiakirjoissa on kuvattu lukuisia tavoitteita, mutta niitä ei ole millään tavalla avattu laadun näkökulmasta, puhumattakaan, että ne olisi annettu laatulupauksena. Suuria yhteiskunnallisia haasteita on paljon, ja niihin on löydettävä vastauksia peruskoulua uudistettaessa: - miten lapset ja nuoret tottuvat käymään toisia kuuntelevaa ja argumentointiin eikä henkilökohtai-suuksiin perustuvaa kiihkotonta keskustelua myös vaikeista aiheista ja erimielisyyksistä, - miten lapset ja nuoret oppivat ajattelemaan perusteellisesti ja taitavasti sekä arvioimaan kriittisesti ja itsereflektiivisesti myös omaa ajatteluaan, maailmankuvaansa ja elämyksiään siten, ettei koeta tarvetta takertua ensimmäisenä houkutteleviin kärjistettyihin mielipiteisiin, joilla on vahva tunteen-omainen vetovoima, - miten lapset ja nuoret saavat valmiuksia ja puolustuskykyä arvioida yhä kiivaammin mediasta ja muualta ympäristöstä heihin kohdistuvaa viestien ja vaikutteiden tulvaa, - miten lapset ja nuoret oppivat rakentamaan yhdessä toisten kanssa omaa maailmankuvaansa ja arvojaan, tavoitellen hyvää elämää ja moraalisesti oikeutettua toimintaa.

Miksi sitten laadun ohjausjärjestelmä ja koulun laadun kehittäminen ontuu? Suomen Kuntaliiton kanta on paljon puhuva.  Liiton lausunnon mukaan ”Koulutus- ja tutkimus vuosina 2011–2016 kehittämissuunnitelmassa asetettiin tavoitteeksi edistää perusopetuksen laatukriteerien käyttöön-ottoa mm. valtionavustuksin sekä järjestämällä koulutusta alueellisen yhteistyön edistämiseksi perusopetuksen laatutyössä. Lisäksi perusopetuksen laatukriteerit päivitetään ja niihin sisällytetään mm. aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä koulujen kerhotoiminnan laatukriteerit. Kuntaliitto  esittää pyydettynä lausuntonaan Perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä koulun kerhotoiminnan laatukortteja valmistelevan muistiosta seuraavaa.” (Lausunto opetus- ja kulttuuriministeriölle 30.5.2012, dnro 1795/90/2012, Kurt Torsell.)

”Kuntaliitto pitää tärkeänä laatutyön toteuttamista kunnissa ja opetustoimessa. Organisaatioiden omat laatujärjestelmät ja itsearviointi ovat organisaation johtamisen välineitä, johon kansallisen tason ohjein ja suosituksin ei tule puuttua. Kuntien toimintaa ohjataan lainsäädännöllä, laatukriteerit eivät ole ohjauksen väline.  

Kuntaliitto ei näe tarpeellisena opetuksen laatukriteereiden laajentamista. Aamu- ja iltapäivätoi-minnan valtakunnallisesta yhdenmukaisuudesta ja toiminnan sisällöstä säädetään perusopetuslaissa ja määrätään aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteissa. Kuntaliitto katsoo, että nämä ovat riittävät normit laadun turvaamiseksi. 

Kuntaliitto korostaa, että opetuksen järjestäjä päättää, käyttääkö ja miten käyttää perusopetuksen laatukriteereitä oman toimintansa laadun arvioinnissa ja kehittämisessä. Opetuksen laatutyön tulee perustua kunnissa tehtyihin päätöksiin laadunarvioinnin toteuttamisesta. Tässä on otettava huomioon myös se, että jo lainsäädäntö, arviointivelvoitteineen ja opetussuunnitelman perusteet asettavat valtakunnalliset tavoitteet ja reunaehdot opetuksen järjestämiseksi. Laatukriteereiden käyttöönoton tukeminen avustuksilla on paikoittain saattanut tuottaa hyviä tuloksia, mutta jos kunnassa on jo tehty ja tehdään hyvää laatutyötä tämän ohjauksen ulkopuolella, siihen ei erillistä rahoitusta saada. Lisäksi kunnan tarve voi olla myös kehittää jotakin muuta kuin mitä kriteereissä on. Kuntaliitto toteaa että kerhotoimintaa on saatu elvytettyä valtionavustuksen voimin, mutta on olemassa riski, että toiminta vähenee huomattavasti jos valtionavustusten tasoa ja jatkuvuutta ei pystytä turvaamaan.  Kuntaliitto näkee myös tärkeänä huomata, että suuri osa aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä kerhotoiminnan palvelujentuottajista eivät ole kunnallisia, vaan muita toimijoita. Vaikka kunta vastaa kokonaisuudesta on huomioitava, että ulkopuolisiin palvelujentuottajiin ei aina ole tarkoituksenmukaista soveltaa kyseisiä aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä koulun kerhotoiminnan laatukortteja, jotta palvelujen monipuolisuus ja lasten toiveet voidaan ottaa huomioon.” 

Suomessa on laatulupaukseton koulu. Laatulupaus edellyttäisi lupausta koulun kokonaisvaltaisesta vuorovaikutteisesta laadunhallinnasta. Laadunhallinnassa korostetaan dynaamisia prosesseja, ei vain tuotoksia. Laadukas  yhdessä tekemi-nen tarkoittaa pelkkää yhteistyötä syvempää vuorovaikutusta.  Siihen kuuluu ”kaikki voittaa” keskustelut, toisten kuunteleminen ja auttaminen, jotka ovat yhdessä tekemisen edellytys. Jos koulun vuorovaikutus, kommunikointi ja yhdessä tekeminen eivät suju, niin eivät suju myöskään yksilöiden, ryhmien ja koko koulun vastuu laadunhallinnasta.  Laatulupaus kertoo, mitä lapsi, nuori ja hänen perheensä voivat kohtuudella odottaa saavansa koululta. Tärkeintä on, että koulun laatupolitiikka on sen itsensä näköinen ja uskottava. Laatupolitiikka voidaan ilmaista myös organisaation toiminta-ajatuksessa tai vastaavassa dokumentissa. Laatupolitiikka konkretisoituu asiakkaille annetussa laatulupauksessa. Laatulupaus tuo esiin myös yksilön tai työyhteisön tahtotilan laadun aikaansaamiseksi. Lupauksen tai palvelusitoumuksen antajana voi toimia esimerkiksi valtuusto, lasten ja nuorten palveluita toteuttava kunnan lautakunta, työyhteisö tai työntekijä. Laatulupaus voi liittyä palvelujen saatavuuteen, palveluaikoihin, tiedon saatavuuteen, yhteistyöhön ja asiakkaan kohtaamiseen sekä osallisuuteen omassa palvelukokonaisuudessaan. Oikein asetettu lupaus lisää selkeyttä toiminnan tarkoitusperiin sekä vahvistaa luottamusta työyhteisön haluun tehdä hyvää työtä lasten, nuorten ja heidän perheidensä ja yhteiskunnan parhaaksi – edellyttäen, että lupaus pidetään.Uusissa peruskoulu asiakirjoissa on kuvattu lukuisia tavoitteita, mutta niitä ei ole millään tavalla avattu laadun näkökulmasta, puhumattakaan, että ne olisi annettu laatulupauksena. Suuria yhteiskunnallisia haasteita on paljon, ja niihin on löydettävä vastauksia peruskoulua uudistettaessa: - miten lapset ja nuoret tottuvat käymään toisia kuuntelevaa ja argumentointiin eikä henkilökohtai-suuksiin perustuvaa kiihkotonta keskustelua myös vaikeista aiheista ja erimielisyyksistä, - miten lapset ja nuoret oppivat ajattelemaan perusteellisesti ja taitavasti sekä arvioimaan kriittisesti ja itsereflektiivisesti myös omaa ajatteluaan, maailmankuvaansa ja elämyksiään siten, ettei koeta tarvetta takertua ensimmäisenä houkutteleviin kärjistettyihin mielipiteisiin, joilla on vahva tunteen-omainen vetovoima, - miten lapset ja nuoret saavat valmiuksia ja puolustuskykyä arvioida yhä kiivaammin mediasta ja muualta ympäristöstä heihin kohdistuvaa viestien ja vaikutteiden tulvaa, - miten lapset ja nuoret oppivat rakentamaan yhdessä toisten kanssa omaa maailmankuvaansa ja arvojaan, tavoitellen hyvää elämää ja moraalisesti oikeutettua toimintaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat