Juhani Räsänen Etsimme yhteyttä-etsi sinäkin!

Koulut alkavat. Koulun kehityssuunta on valinta?

Tämä ajanhenki näkynee vahvasti tavassa vastata kysymyksiin siitä, pitääkö lapsi koulusta vai ei. Miksi pitää koulusta, jos siitä ei pidä pitää, jos siitä ei kukaan pidä? Miksi jotkut yksilöt selviytyvät elämässään paremmin kuin toiset.  Mistä löytyy kykyä pitää puolensa ja toipua hajottavista elämänhaasteista, kriiseistä ja vastoinkäymisistä (Silliman 1994, Walsh 1996) Miksi jotkut perheet pystyvät tukemaan lastensa kasvua ja selviytyvät kriiseistä? Millaisia nämä perheet ovat kasvuyhteisöinä? Mitä vahvuuksia vanhemmat näissä perheissä toivovat lapsilleen kehittyvän? Millainen pedagoginen kasvuyhteisö koulu on? Tunnistaako opetussuunnitelma hyveet ja vahvuudet? Millainen on koulun johdon ja opettajan kasvatuksellinen visiotieto ja kasvatuksellinen intuitio? 

Viime kädessä kyse on siitä, ottaako koulu vastaan uuden pedagogisen paradigman tarjoaman muutoksen, sillä tutkimuksellisesti ihmiset, jotka käyttävät vahvuuksiaan: Ovat kestävämpiä. Ovat onnellisempia Omaavat korkeamman itsetunnon. Ovat voimaantuneempia. Ovat varmempia itsestään. Kokevat vähemmän stressiä.  Ovat pitempään työelämässä. Suoriutuvat paremmin työstään. Saavuttavat todennäköisemmin tavoitteensa. Haluavat kehittää itseään ja kasvaa yksilöinä. Koulu voi valita, mutta päähänpisto ei ole valinta. Koulun tulee valita suunta, joka on kulttuurisesti kattava, kestävä ja jatkuvasti kehittävä. Tee testi, joka on rakennettu Syvien vahvuuksien koulu ja Kasvuyhteisöllisyyskoulun indikaattorit hankkeessa seitsemän vuoden aikana.

Oppilaiden keskinäinen toiminta

  • Hyveet ja vahvuudet ohjaavat oppilaiden keskinäistä toimintaa, esim. oppilaat pitävät huolta ilosta ja viihtymisestä. Oppilaat puuttuvat itse kiusaamiseen.
  • Oppilaiden keskinäisessä vuoropuhelussa on tunnistettavissa hyveiden ja vahvuuksien kieli.
  • Oppilailla on erilaisia mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa koko koulun toimintaan ja harjoitella vahvuuksiensa käyttöä luokkayhteisöä laajemmissa puitteissa.
  • Oppilailla on kyky tunnistaa toisen vahvuudet ja he myös tekevät niin.
  • Erialaisia sosiaalisia tilanteita kuten siirtymiä, ruokailuja, tapahtumia juhlia käytetää vahvuuksien harjoitteluun.

Oppilaiden ja opettajan välinen vuorovaikutus

  • Oppilaat harjoittelevat vahvuuksien tunnistamista ja käyttöä vuosiluokkatasoittain.
  • Arjen kasvatustilanteissa käydään vahvuuskeskuseluita.
  • Lapset tunnistavat omia ja muiden vahvuuksia. Vahvuuksien ymmärtämistä ja kehittämistä työstetään säännöllisesti.
  • Opettajilla on pedagogiset valmiudet tukea lasten kykyä tunnistaa omia ja muiden vahvuuksia. Opettajia on perehdytetty hyveiden ja vahvuuksien kieleen.
  • Oppilaat toteuttavat hyveitä ja vahvuuksia syventäviä projekteja ja oppimiskokonaisuuksia, esim. hyvesanaprojekteina, kuukausiteemoina jne.

Koulun ja kodin välinen vuorovaikutus

  • Vanhemmat on perehdytetty hyveisiin ja vahvuuksiin perustuvaan pedagogiikkaan.
  • Hyve-kieli näkyy vahvasti kodin ja koulun välisessä viestinnässä, esim. Wilmassa
  • Vanhemmilla on käsitys oman lapsensa vahvuuksista ja niiden kehittämisestä.
  • Vanhempien ja lapsen kanssa käydään Hyveille ja vahvuuksille perustuvat kehittämis- ja arviointikeskusteluja.
  • Koulun henkilökunnan ja vanhempien välillä on sopimus yhteistoiminnasta oppilaan vahvuuksien kehittämiseksi.

Henkilökunnan keskinäinen vuoropuhelu

  • Henkilökunnalla on jaettu käsitys, mitkä hyveet ja vahvuudet ovat keskeisimpiä pyrittäessä oman koulun päämääriin.
  • Henkilökunnan jäsenet ovat selvillä omista ja toistensa vahvuuksista.
  • Henkilökunta pitää huolta toisistaan ja mahdollistaa kunkin vahvuuksien esillepääsyn.
  • Henkilökunta tunnistaa yhteisessä toiminnassa hyveitä ja vahvuuksia ja käy jatkuvaa vuoropuhelua niiden vahvistamisesta.
  • Henkilökunnan kesken puhutaan hyveiden ja vahvuuksien kieltä. Esimerkiksi toimintaa suunnitellaan ja arvioidaan hyveiden ja vahvuuksien kehittämisen pohjalta.

Johdon ja henkilöstön välinen vuorovaikutus

  • Koulu on määritellyt ja ilmaisuus tahtonsa eettisten hyveiden noudattamisesta: esimerkiksi koululla on hyveille ja vahvuuksille perustuvat yhteisölliset periaatteet.
  • Koulun opetussuunnitelmassa on ilmaistu keskinäistä kunnioitusta sekä hyvien luonteenpiirteiden harjoittamista ja tunnistamista koskevat tavoitteet. Tavoitteet näkyvät koulun arjessa.
  • Vahvuspedagogiikka on suunniteltu koulun rakenteisiin ja sille on annettu aikaa.
  • Hyveet ovat mukana koulun toimintasuunnitelmassa, näkyvät arjessa, koulussa puhutaan hyveistä ja vahvuuksista.
  • Koulussa puhutaan yleisesti hyveistä ja vahvuuksista.
  • Koulun johtamisjärjestelmässä, esimerkiksi kehityskeskusteluissa, henkilökunnan arvioinneissa huomioidaan hyveet ja vahvuudet.
  • Rekrytoinnissa on huomioitu hyveet ja vahvuudet, esim. mitä uutta ja vahvistavaa uusi työntekijä tuo tullessaan.

Koko koulun kasvuyhteisöllisyys kulttuuri

  • Koulussa puhutaan yleisesti hyveistä ja vahvuuksista.
  • Välitunteja ja muita vastaavia sosiaalisia tilanteita käytetään vahvuuksien harjoitteluun.
  • Koulussa vallitsee oppimisilmapiiri, joka arvostaa vahvuuksien hyveiden kehittymistä.
  • Oppimisjärjestelyt mahdollistavat hyveiden ja vahvuuksien koettelemisen ja kehittämisen. Nämä näkyvät esimerkiksi koulun juhlissa, oppilaiden omaehtoisessa työskentelyssä, työpajoissa ja teemapäivissä.
  • Hyveet ja vahvuudet näkyvät positiivisella ja kannustavalla tavalla koulun puiteviestinnässä.
  • Työyhteisössä annetaan tilaan epäonnistua ja iloitaan tilanteista, joista voi oppia.

Koulun ja ympäröivän yhteisön vuoropuhelu

  • Oppimisympäristössä on huomioitu mukaan myös koti, harrastukset ja vapaa-ajan vietto hyveiden ja vahvuuksien edistäjinä ja niitä hyödynnetään hyveiden ja vahvuuksien näkyväksi tekemisessä.
  • Koulu on sopinut itselleen tärkeiden kumppaneiden kanssa hyveiden ja vahvuuksien kehittymisen tukemisesta yhteisessä toiminnassa.
  • Kumppaneilla ja koululla on yhteiset vahvuuksiin perustuvat ohjaavat periaatteet  koulun välittömien yhteistyökumppaneiden, kuten nuorisotilan, kirjaston jne., kanssa toimittaessa.
  • Avoin yhteistyö ja oppilaantuntemus mahdollistavat oppilaan vahvuuksien kehittämisen eri tahoilla.

Vuorovaikutus on minkä tahansa organisaation yksilöllisen, yhteisöllisen ja yhteiskunnallisen toiminnan arvon mitta. Vuorovaikutuksellisuus on kenties keskeisin psykologian ja sosiaalipsykologian aihepiireistä. Suurelta osalta vuorovaikutuksen vaikutuksesta olemme tulleet sellaiseksi kuin olemme; vuorovaiku-tuksellisuuden välityksellä opimme sen minkä tiedämme; ihmissuhteiden ongelmat syntyvät suurelta osalta vaurioittavan vuorovaikutuksen tuloksena, ja niiden ongelmien ehkäiseminen ennakolta tai selvittäminen tapahtuu rakentavan vuorovaiku-tuksellisuuden keinoin. (”Hyvää on se, mikä tekee ihmisille hyvää” (Pekka 6 v.)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat