Juhani Räsänen Etsimme yhteyttä-etsi sinäkin!

Koulua paineistetaan kilpailumarkkinoille- miksi herätä kouluun?

Ruotsalaistutkija kritisoi Suomen koulu-uudistusta (HS 24.4.10) sanomalla ”Älkää valitko sitä tietä”. Kierrettyäni seitsemän vuotta kahden OKM:n rahoittaman  Syvien vahvuuksien koulu ja Kasvuyhteisöllisyyskoulun indikaattorit-hankkeiden  merkeissä kouluissa voin sanoa, että se tie on jo valittu ja kouluissa kipuillaan valitun tien seurauksista. Koulut ovat opetussuunnitelma-uudistuk-sen myötä muotoutumassa  MITÄ- kouluista MITEN- kouluiksi, joissa menetelmäkeskeinen markkinallisuus on syrjäyttänyt perinteiset oppimista koskevat lainalaisuudet. Parhaillaan uutiset kertovat näkymättömien nuorten koulusta. Kohta vanhemmat ja oppilaat kysyvät: Miksi herätä kouluun?

Laaja-alaisuuden vaateet

Opetussuunnitelmassa korosteisen aseman saanut ”laaja-alainen osaaminen” ei yllä koskemaan tekstillisesti ja sisällöllisesti ihmiseksi olemisen ja ihmiseksi kasvamisen tavoitteita. Opetus-suunnitelmassa ”laaja-alaisuutta” kuvaavat osaamisalueet jäävät puutteelliseksi sen taidon osalta, jonka varassa ”laaja-alaisuus” voi toteutua. Näitä taitoja kutsutaan luonnetaidoiksi, jotka ovat pienen kansakunnan olemassaolon ehto, kuten esim. suomalainen sisu, rehellisyys, oikeuden-mukaisuuden tunto jne, joiden varassa kehityshistoriallisesti tämä maa on rakennettu. Opetussuunnitelma ei tunnista luonteen käsitettä, joka on keskeinen tekijä ihmisen tahdon-muodostuksessa ja onnellisuuteen ja menestykseen pyrkimisessä.  Tekstiriippuvaiset opetus-suunnitelman tulkitsijat ja opettajakoulutuksia kiertävät ”auktoriteetit”  kärvistelevät positiiviseen pedagogiikkaan keskeisesti kuuluvan luonnetaito-käsitteen kanssa.

Nyky-yhteiskunnassa yksilölle ei anneta määrättyä tilaa, jossa hänen tulee elää eikä määritetä asemaa, joka takaisi pysyvyyden. Postmoderneissa olosuhteissa elämänkentän kaikilla,  niin politiikan, talouden, koulutuksen kuin kulutuksenkin markkinoilla,   yksilölliset vapausasteet kasvavat. Yksilöllinen tila ei ole olemassa vaan vaatii jatkuvaa synteesiä (Siltala 1996). Yksilölliselle elämänkaaren pysyvyydelle (poliittiset suhteet, työ-, perhe- ja opiskelusuhteet ) ei ole tilaa.  Kaikkea toiminnallisuutta leimaavat erilaiset riskitekijät. Tällaisissa olosuhteissa luonteen hyveitä ja vahvuuksia vailla olevat  nykyisen koulutuksen kasvatit ajautuvat itsensä menettäneinä (koska heille ei ole sellaista koskaan kehittynyt) mukavuusvaihtoehtoisen elämäntyylin tai peräti syrjäytymisen tielle; koska heiltä puuttuu kyky suunnistaa muuttuvissa olosuhteissa - tai ainakin se on heille erittäin vaikeaa.

Luonnetaitojen, hyveiden ja vahvuuksien uskotaan kehittyvän ns. näkymättömän käden voimin. Kiertäessämme kouluissa olemme todenneet, etteivät opettajat, vanhemmat ja lapset tunnista vahvuuksia, jotka ovat luonnetaitojen oppimisen perustalla. Opettajatkin uskovat, että esim. rehellisyys, oikeudenmukaisuus, itsehillintä, sinnikkyys, kiitollisuus, tiedonjano ja  näkemyk-sellisyys, kehittyvät arvausten kautta.

Monialaisuuden vaateet

Opetussuunnitelman toinen merkittävä uutuus ovat ”monialaiset oppimiskokonaisuudet”, joissa yhdistellään eri oppiaineiden tietoja jonkin teeman ympärille. Tämä erityisesti koulun kulttuurinen kysymys ja liittyy sekä koulun että kouluhallinnon ylärakenteiden johtajuuteen. Koulun johto luo edellytykset hyveille ja vahvuuksille perustuvalle pedagogiikalle. Johdon rooli näkyy tavoitteiden asettelussa ja arvioinnissa. Johto luo rakenteita säätelemällä puitteet hyveiden ja vahvuuksien toteuttamiseen.

Systeemisessä ajattelussa korostuu erilaisten toimintatapojen symmetrisyys: se, mikä toteutuu aikuisten kesken, siirtyy myös aikuisten ja lasten välille sekä lasten keskinäiseen vuorovaiku-tukseen. Koulun henkilökunta luo omalla toiminnallaan puitteet hyveiden ja vahvuuksien toteutumiselle koulussa. Lapset ottavat mallia siitä, miten ja millä tavalla aikuiset toimivat keskenään. Omalla toiminnallaan aikuiset luovat koulun kulttuurin.

”Monialaiset oppimiskokonaisuudet” edellyttävät opettajilta yhdessä tekemisen taitoja, jotka taas edellyttävät syvää kollegiaalisuutta. Kollegiaalisuus määritellään säännöllisesti muiden opettajien havainnoimiseksi; usein ongelmien ratkaisemiseksi kollegoiden kanssa; työskentelemiseksi yhdessä materiaalien, oppituntien ja opetusstrategioiden suunnittelussa; ja keskinäiseksi parhaiden käytäntöjen jakamiseksi sekä  neuvonnan ja yhteisen käsityksen ammatillisuudesta.   Koulun ammattitaidon taso on usein suhteessa opettajien ammatillisten yhteyksien laatuun.

Pienen valtaetäisyyden pedagogiikka

Suomi on pienen valtaetäisyyden vuorovaikutuskyvytön yhteiskunta. Pienen valtaetäisyyden voimauttavana ehtona on kykenevyys kommunikaatioon, johon kasvatuskulttuurimme ei ole tarjonnut vastauksia jättäessään luonnetaitojen kehittämisen oman onnensa nojaan. Merkittävä osa koulussa tapahtuvasta vuorovaikutuksesta tapahtuu tilanteissa, joissa opettaja ja oppilaat ovat samanaikaisesti läsnä. Nämä tilanteet ovat lähtökohtaisesti aikuisten organisoimia ja mahdollistamia. Vahvuuspedagogiikan toteuttaminen on yksinkertaisinta koulun henkilökunnan organisoimissa tilanteissa ja niissä  vahvuuspedagogiikan aloittaminen on helpointa.

Merkittävä määrä koulun toiminnasta tapahtuu oppilaiden keskinäisen vuorovaikutuksen piirissä. Koulumatkat, välitunnit, erilaiset siirtymät ja muu vuorovaikutus, josta aikuiset eri syistä jäävät ulkopuolelle kuuluvat tälle alueelle. Oppilaiden keskinäisen vuoropuhelun alue saattaa muotoutua koulun ja aikuisten vastakulttuuriksi tai se voi olla hyveitä ja vahvuuksia tukevaa. Vahvuuspe-dagogiikan onnistumisen yksi merkittävimpiä kriteereitä on, kuinka hyvin vahvuudet ja hyveet näkyvät ja vaikuttavat lasten keskinäisessä vuorovaikutuksessa.

Kaikki vanhemmat – riippumatta tulotasosta, koulutuksesta tai kulttuuritaustasta – ovat kiinnostuneita lastensa oppimisesta ja toivovat lapsensa menestyvän. Toimintamallit, jotka vahvistavat vanhempien mahdollisuuksia ohjata lastensa oppimista, vahvistavat lastenkin menestystä. Vanhempien huomioiminen kaikissa strategioissa ja strategisissa toimissa vähentää tuloeroihin ja kulttuuritaustoihin liittyviä eroja koulumenestyksessä.

Oppilaiden vapaa-aika muodostaa oppilaan elämässä kolmannen elämänpiirin kodin ja koulun oheen. Vapaa-aika on erityisen potentiaalinen alue oppilaiden omien vahvuuksien kehittämiseen. Koulujen tyypillisiä kumppaneita ovat nuorisotoimet, seurakunnat, kirjastot, iltapäiväkerhot sekä urheiluseurat ja harrastustoimintaa organisoivat yhdistykset. Koulut, joilla on vahvat suhteet oppilaiden vapaa-ajantoimijoihin, pystyvät olennaisella tavalla vahvistamaan hyveiden ja vahvuuksien kehittymistä ja vaikuttavuutta.

Kaiken kaikkiaan  kasvuyhteisällisyyskoulun arvon mitta on sen kyvyssä toteuttaa hyveille ja vahvuuksille perustuvaa vuorovaikusta.

 

Juhani Räsänen

Kasvatustieteen maisteri

Isoisä

Järvenpää

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Eilen oli YLE:n taholla pitkä ohjelma IB-lukioista, jotka antavat hyvät lähtökohdat ja standardin kansainvälisesti englanninkielisine opetuksineen.

Toimituksen poiminnat