*

Juhani Räsänen Etsimme yhteyttä-etsi sinäkin!

Vahvuusodotukset ratkaisevat koulumenestyksen

Opetusuunnitelmalliset, vanhempien ja koulun odotukset ratkaisevat koulumenestyksen. Pisa-melskeessä on unohtunut positiivisen psykologian anti koulumenestykseen. Tietoa on, jos sitä halutaan käyttää. Syvien vahvuuksien koulu- toimintamallin rakentaminen alkoi 2010, jolloin käynnistyi esiymmärryksen pilotti Keravan koulutoimessa. Sitä ennen oli vuosikausia tehty pohjustustyötä sellaisen koulukonseptin etsimiseksi, joka vastaisi kouluongelmia koskeneisiin haasteisiin ja joiden pohjalle voisi löytyä yhteiskunta- ja koulutuspoliittista ymmärrystä, joka rikkoisi ajan ja ideologian rajat ja joita kaikkialla maailmassa arvostettaisiin.   Käytännöllisenä  suurena ideana oli tuoda positiiviseen psykologiaan ja vahvuuksien psykologiaan, voimaantumisen teoriaan ja vahvuuksien tiedostamiseen perustuva uusi sisältö kodin ja koulun yhteistyöhön, vahvuuspedagogiikan kehittämiseen, oppilaiden oppimisen tukemisorientaatioon ja opetussuunnitelmien kehittämiseen. Hankkeen heijastevaikutuksena etsittiin myös tietä sellaiselle koulukulttuurille, jossa kaikki voivat hyvin. Hanke toteutettiin 2011-2014. Kuudessa pilottikoulussa toteutettiin luokissa kuudesluok-kalaisten lasten, vanhempien illoissa heidän vanhempiensa ja  koulun opettajien koulutuspäivillä koko koulun  opettajien vahvuuksien itsearvioinnit. Arviointeihin osallistui 116 lasta, 74 vanhempaa ja 144 opettajaa.

Miksi kuudesluokka

Kuudennen luokan valinta vahvuuksien kartoittamisen lähtökohdaksi perustui kehityspsykologisiin tekijöihin ja lasten elämänvaiheessa tapahtuviin muutoksiin. Nuoruusiässä 12-18 vuotta nuori ihminen kohtaa valintojen välttämättömyyden. Tähän vaiheeseen saakka kehitys on  riippunut enimmäkseen siitä, mitä meille on ns. tehty. Tästä eteenpäin, kehitys riippuu ensisijaisesti siitä, mitä me itse teemme omalle kehityksellemme. Oppiminen on siis oman kehityksen haltuunottamista ja identiteettikamp-pailua sosiaalinen vuorovaikutuksen ja ennen kaikkea aktiivisten moraalisten kysymysten kanssa. Tehtäväksemme jää löytää vastaus kysymykseen  keitä me olemme yksilöinä erillään meidän perheen alkuperästä ja jäseninä laajemmin yhteiskunnassa. Valitettavasti  tässä prosessissa monet vetäytyvät vastuusta,  joka Eriksson kutsuu nimeltä "moratorio" eli kehityksen lykkäytyminen. Ja jos olemme hävinnyt navigoinnin tässä vaiheessa, koemme koko elämän ajan roolihämmennystä.  Tässä on syrjäytymisen lähtökohta.

Pilottikoulujen lasten vahvuusarvioinnin  tehtävänä oli arvioida, miten 6 luokkalaiset tunnistavat vahvuuksia ja miten he niitä itsearvioinnissa arvottavat. Yleisellä tasolla voidaan todeta, ettei arvioinnissa esiintynyt ongelmia vaan päinvastoin lapset kokivat arvioinnin koulupäivää piristävänä tapahtumana: ”Oli tämä mukavampaa kuin matematiikka”.

Oppilaiden itsearvioarvionnissa matalimmiksi eli alle keskiarvon jäivät vahvuudet seuraavassa järjestyksessä antaumuksellisuus, kansalaisuus, reiluus, anteeksiantavuus, tilannetaju, henkisyys, kauneudenarvostus, tiedonjano, uteliaisuus, kaukonäköisyys, kekseliäisyys, sinnikkyys ja johtajuus.

Itsearvoinnissa korkeimmiksi eli yli keskiarvon vahvuuksiksi tulivat seuraavassa järjestyksessä kiitollisuus, huumorintaju, rakastavuus, rehellisyys, ystävällisyys, toiveikkuus, urheus, itsehillintä, arviointikyky, näkemyksellisyys ja nöyryys.

Vanhemmat

Syvien vahvuuksien koulu-hankkeen vanhempien illat pidettiin kaikissa pilottikouluissa. Aluksi vanhemmille selvitettiin hankkeen tavoitteita ja kerrottiin lasten tekemistä vahvuusarvioinneista. Tämän jälkeen jokainen vanhemmista teki oman vahvuusarviointinsa ja laati siitä oman vahvuusdiagrammin. Eniten mainintoja saivat seuraavat kuudenkymmenenkahden vahvuuden arviointiluettelosta 24 vahvuutta tässä järjestyksessä: rehellisyys, oikeudenmukaisuus, huumori, kunnioitus, ahkeruus, iloisuus, ystävällisyys, rakkaus, reiluus, kiitollisuus, kohteliaisuus, rohkeus, luottamuksellisuus, anteeksiantavuus, tiedonjano, innostuneisuus, huomaavaisuus, sinnikkyys, itsevarmuus, myötätuntoisuus, sosiaalinen tilannetaju, nöyryys, toiveikkuus ja hyväntahtoisuus.

 Vähiten mainintoja saaneita vahvuuksia 62 :sta olivat seuraavassa järjestyksessä: uteliaisuus, auttamishalukkuus, itsehillintä, vilpittömyys, päättäväisyys, rakastavuus, henkisyys, uskollisuus, kauneuden arvostus, auttavaisuus, kohtuullisuus, urheus, joustavuus, määrätietoisuus, anteliaisuus, sitoutuneisuus, lempeys, lahjomattomuus, maltillisuus, jämäkkyys, leikkimielisyys, lojaalisuus ja kaukonäköisyys.

Tämän jälkeen vanhemmille jaettiin heidän omien lastensa vahvuusdiagrammi, johon he saivat verrata omia arviointituloksia. Tarkastelu synnytti kiinnostavia vertailuja.

Vanhemmilla on hyvin paljon tietoa oman lapsensa osaamisesta ja vahvuuksista. He tietävät paljon omien lastensa kognitiivisesta, affektiivisesta ja konatiivisesta varhaiskypsyydestä, luovuudesta, ryhmätaidoista, sosiaalisuudesta, johtamistaidoista, motorisesta koordinaatiosta, energisyydestä ja sisukkuudesta.  Vanhemmilta voikin pyytää lausuntoja, jossa he kuvailevat oman lapsensa vahvuuksia  tai heiltä voi pyytää vanhempain-tapaamisissa tietoa tästä suullisesti. Tätä tietoa voi ja kannattaa kerätä kaikista oppilaista. Hyvä opettaja etsiikin vahvuuksia kaikista oppilaista. Tämä edellyttää sitä, että opimme tunnistamaan sellaisiakin tekijöitä, jotka osoittavat vahvuudellista potentiaalia ja annamme lapsille mahdollisuuksia kehittää potentiaaliaan.

Opettajat

Opettajien itsearvioinnissa yli keskiarvon ylittäneitä vahvuuksia oli yhdeksän seuraavassa järjestyksessä: rakastavuus, rehellisyys, kiitollisuus, kauneuden arvostus, ystävällisyys, sosiaalinen tilannetaju, huumori, tiedonjano ja henkisyys. Alle keskiarvon jäi viisitoista vahvuutta seuraavassa järjestyksessä: näkemyksellisyys, uteliaisuus, reiluus, toiveikkuus, kansalaisuus, kekseliäisyys, antaumuksellisuus, anteeksiantavuus, arviointikyky, kaukonäköisyys, itsehillintä, johtajuus, sinnikkyys, urheus ja viimeisenä nöyryys.

Niin lasten, vanhempien kuin opettajienkin arvioinneissa vähiten mainintoja esiintyy vahvuuksille:  johtajuus, uteliaisuus, itsehillintä, urheus, nöyryys, sinnikkyys, kekseliäisyys ja kaukonäköisyys. Periaatteessa nämä vahvuudet liittyvät ihmisen henkisessä rakenteessa konatiiviselle eli tahdon alueelle. Näillä vahvuuksilla on merkitsevä riippuvuussuhde koulumenestykseen. (Seligman&Petersson, 2006)

Vastaavasti eniten mainintoja esiintyy vahvuuksille ystävällisyys, rehellisyys, rakastavuus, huumorintajuisuus, kiitollisuus, rakastavuus, kauneuden arvostus. Nämä vahvuudet puolestaan sijoittuvat pääosaltaan affektiiviselle alueelle..

Kognitiivisen alueen vahvuuksia pääosaltaan ovat uteliaisuus, tiedonjano, arvostelukyky, kekseliäisyys, sosiaalinen tilannetaju ja näkemyksellisyys. Nämä vahvuudet jäävät välitilaan, jotka suuntaavat vahvasti sitä, mihin suuntaan oman kehityksen haltuunotto suuntautuu.

Vahvuuksien kolme kenttää

Kun tarkastelukulmaa muutetaan, saadaan itsearvointitulosten vahvuuksista jäsennettyä malli, joka on merkityksellisempi niin kodin kuin koulunkin kasvatuspäämäärien asettamiselle. Mallissa on kolme kenttää: 1) elämän haasteelliset vahvuudet, 2) elämän strategiset vahvuudet ja 3) elämän arvovahvuudet. Tässä katsannossa elämässä onnistumisen vahvuuksista itsehillintä saa matalimman arvostuksen ja niiden jälkeen sinnikkyys ja urheus. Rehellisyys saa korkean arvostuksen. Elämän strategisista vahvuuksista matalimman arvostuksen saavat tiedonjano ja arviointikyky ja niiden jälkeen uteliaisuus, kekseliäisyys ja näkemyksellisyys, Huumori saa korkean arvostuksen.

Elämän arvovahvuuksista matalimman arvostuksen saa anteliaisuus, oikeudenmukaisuus, arviointikyky, reiluus ja kansalaisuus ja niiden jälkeen kiitollisuus, kauneuden arvostus, ystävällisyys ja rakastavuus. Elämän trategisista vahvuuksista matalimman arvostuksen saavat tiedonjano ja arviointikyky ja niiden jälkeen uteliaisuus, kekseliäisyys ja näkemyksellisyys, Huumori saa korkean arvostuksen.

Elämän arvovahvuuksista matalimman arvostuksen saa anteliaisuus, oikeudenmukaisuus, arviointikyky, reiluus ja kansalaisuus ja niiden jälkeen kiitollisuus, kauneuden arvostus, ystävällisyys ja rakastavuus.

Vertailun vuoksi todettakoon, että Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa aikuisilla yleisimmät vahvuudet olivat: ystävällisyys, avarakatseisuus, oikeudenmukaisuus, aitous, teini-ikäisillä yleisimmät: huumorintaju, kiitollisuus, rakkaus, luovuus ja harvinaisia koko ryhmässä: itsekuri, harkitsevaisuus, kohtuullisuus, hengellisyys (Peterson 2006)

Vahvuudet ja koulumenestys

Petersonin, Parkin ja Seligmanin (Peterson, Park, & Seligman, 2006)  luonteiden vahvuuksia koskevissa opiskelijoiden keskuudessa tehdyissä pitkittäistutkimuksissa huomataan, että vahvuuksista sitkeys, oikeudenmukaisuus, kiitollisuus, rehellisyys, toivo ja näkemyksellisyys ennustivat lukuvuoden keskiarvoja. ((Park & Peterson, 2006) Itsesäätelytaito ennustaa akateemista menestystä paremmin kuin ÄO.(Duckworth & Seligman, 2004) Akateemista menestystä puolestaan ennustivat sinnikkyys, harkitsevaisuus, tiedonjano, luovuus, avarakatseisuus, uteliaisuus ja kaukonäköisyys. Lasten hyvinvointiin vaikuttivat luonteenvahvuudet innokkuus, toiveikkuus, kyky tuntea rakkautta. (Lotta Uusitalo-Malmivaara 12.2.2014 Hyvä alku-tapahtuma) Omaksi itseksi kasvamiseen auttoivat toivo, uteliaisuus, ihmettely ja tunnetietoisuus. Tieteellisessä Journal of Pediatrics –lehdessä julkaistun artikkelin mukaan itsehillinneet ja välitöntä mielihyvää lykänneet ovat nuoruusiässä muita koulutetumpia, sosiaalisesti lahjakkaampia, suunnitelmallisempia, kestävät stressiä paremmin ja pärjäävät Yhdysvalloissa yliopistovalmiutta mittaavissa SAT-testeissä hyvin.

Hämmästystä herättää pilottikouluissa lasten, vanhempien ja opettajien itsearvioinnin tulosten yhteneväisyys. Jos kasvatuksellisesti lähdemme siitä Aristoteleen toteamuksesta, että  hyveet ja vahvuudet saamme niin, että olemme harjoittaneet niitä käytännössä”  ja ”tilanne punnitsee hyveen” niin onko kasvatuksessa harjoitettu eniten mainintoja saaneita hyveitä ja vahvuuksia ja vähiten harjoitettu vähiten mainintoja saaneita hyveitä ja vahvuuksia. Olisiko suomalaisten kasvuyhteisöjen niin kotien kuin koulujenkin  ”piilo-opetussuunnitelmalla” mitään vaikutusta tulokseen? Millä tavoin eniten ja vähiten mainitut vahvuudet nimetään ja onko niitä mahdollisuus nimetä mitenkään. Ovatko vähiten mainintoja saaneet vahvuudet vähämerkityksisiä  oman luonteen ilmikäyttäytymisen kannalta ja oman persoonallisuuden piirteiden statuksen kannalta. Ovatko ne hyveitä ja vahvuuksia, jotka tuottavat vähiten tunnustusta? Liittyykö niihin myös vähiten kasvuyhteisöllisiä ympäristöodotuksia ja miten odotukset ilmenevät kasvatuksellisina ja   ponnistuksia edellyttävinä vaatimuksina.

Samat kysymykset voidaan esittää eniten mainintoja saaneiden hyveiden ja vahvuuksien osalta. Ovatko ne oman ilmikäyttäytymisen ja persoonallisen statuksen kannalta merkityksellisiä. Tuottavatko ne tunnustusta toimintaympäristössä? Liittyykö niihin voimakkaita kasuyhteisöllisiä odotuksia ja ovatko ne tilanteista selviytymisen kannalta palkitsevia? Toisin sanoen, muuttuuko ihminen  sellaiseksi, jona häntä pidetään.

Vahvuus on esim. kyky, taito osaamisalue, joka voi olla joko jo näkyvää erinomaisuutta, osaamista tai vielä piilossa olevaa potentiaalia. Vahvuuksien itsearviointi on arvon antamista sille toimintatavalle, jonka mukaisesti käyttäytyisi kohtaamissaan elämän todellisissa tilanteissa. Vahvuuden valinnalla korostamme korostamme itsellemme arvokkaita ja keskeisiä pyrkimyksiä.

Otan tässä kantaa vain  yhteen keskeiseen vahvuuteen, nimittäin itsehillintään, joka liittyy koulume-nestykseen, koulujen työrauhaan ja kiusaamiseen.  Hyvästä tahdonvoimasta eli itsehillinnästä on esimerkiksi seuraavia hyötyjä: Se on ainoa piirre kolmestakymmenestä joka ennustaa koulumenestystä paremmin kuin sattuma. Se ennustaa sitä paljon paremmin kuin älykkyys, jota on muuten aika paljon vaikeampi kehittää. Ihmisillä joilla on hyvä itsehillintä on tyydyttävämmät ja turvallisemmat ihmissuhteet. Itsehillintä auttaa näkemään paremmin toisten näkökulmat ja harkitsemaan asioita. Itsehillintä tekee ihmisistä tasapainoisempia, vähemmän taipuvaisia ahdistukseen, masennukseen, vainoharhoihin, psykoottisuuteen, kompulsiiviseen tai pakonomaiseen käyttäytymiseen, syömishäiriöihin, alkoholiongelmiin ja niin edelleen.

Laajempi vahvuustutkimus

Syvien vahvuuksien koulu- hankkeen pilottikouluissa tehtyjen vahvuusarviointien lisäksi haluttiin saada laajempi tiedollinen perusta niistä vahvuuksista, joita vanhemmat toivovat koulun kehittävän lapsissa Taloustutkimuksen tekemällä tutkimuksella. Tutkimuksen alkutiedoissa vastaajille   kerrottiin, että koulujen opetussuunnitelmat ovat muuttumassa v. 2016, johon liittyen kartoitamme suomalaisten mielipiteitä siitä, millaisia vahvuuksia koulun pitäisi kehittää lapsissa. Vastaajia oli kaikkiaan 1114 vastaajaa, miehiä 50,9 ja naisia 49,1 joilla 15 %:lla oli peruskou-luikäisiä lapsia. Vastaajien synt. vuodet, osuudet 1920 - 1939, 685, 8%, 1940 - 1959, 535, 45.7%, 1960 - 1979, 392, 33.5%, 1980 – 1999 Aineisto on painotettu väestöä vastaavaksi iän, sukupuolen ja suuralueen mukaan.  Tulos kertoo missä ollaan ja minne mennään tai pitäisi mennä, että toiminta olisi edes jossain määrin viisasta.

Tuloksista eriytettiin 24 eniten ja 24 vähiten toivottua vahvuutta.  Saatua tulosta voidaan arvioida positiivisen psykologian piirissä tehtyihin ns. universaaleihin hyveisiin ja vahvuuksiin, joita vanhemmat kulttuurista, uskonnosta tai ideologiasta riippumatta toivovat lapsilleen kehittyvän.

Tutkimuksessa merkittävimmäksi odotukseksi nousee oikeudenmukaisuus, kunnioitus, rehellisyys, ahkeruus, arviointikyky,  vastuullisuus, huomaavaisuus, luotettavuus, kohteliaisuus, tiedonjano, luovuus, kärsivällisyys, itsevarmuus, totuudenmukaisuus, reiluus, kekseliäisyys, ystävällisyys, itsehillintä, sosiaalinen tilannetaju, innokkuus, määrätietoisuus, myötätunto, sinnikkyys ja  uteliaisuus.

Vähiten merkitseviksi odotuksiksi muodostuivat urheus, riemullisuus, vaatimattomuus, anteliaisuus, huippuosaavuus, kauneuden arvostus, antaumuksellisuus, henkisyys,  johtajuus, säädyllisyys, lempeys, kestävyys, toivo, luottavaisuus, erinomaisuus, palvelualttius, puhtaus, nerokkuus, uskollisuus, vilpittömyys, leikkimielisyys, lojaalisuus, kaukonäköisyys ja kiitollisuus.

Juhani Räsänen

Kasvatustieteen maisteri

Syvien vahvuuksien koulu

Järvenpää

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Hyvä kohta tekstissä:

”Hyvästä tahdonvoimasta eli itsehillinnästä on esimerkiksi seuraavia hyötyjä: Se on ainoa piirre kolmestakymmenestä joka ennustaa koulumenestystä paremmin kuin sattuma. Se ennustaa sitä paljon paremmin kuin älykkyys, jota on muuten aika paljon vaikeampi kehittää. Ihmisillä joilla on hyvä itsehillintä on tyydyttävämmät ja turvallisemmat ihmissuhteet. Itsehillintä auttaa näkemään paremmin toisten näkökulmat ja harkitsemaan asioita. Itsehillintä tekee ihmisistä tasapainoisempia, vähemmän taipuvaisia ahdistukseen, masennukseen, vainoharhoihin, psykoottisuuteen, kompulsiiviseen tai pakonomaiseen käyttäytymiseen, syömishäiriöihin, alkoholiongelmiin ja niin edelleen.”

Toimituksen poiminnat