*

Juhani Räsänen Etsimme yhteyttä-etsi sinäkin!

Miten koulu menetti luonteensa?

  • Syvien vahvuuksien koulu
    Syvien vahvuuksien koulu

 

Vuoden 2004 opetussuunnitelman voimassaoloaikana tapahtui koko opetussuunnitelmahistorian

merkittavin siirtyma oppilaan luonteen kasvattamisesta ja moraalisista hyveista sosiaaliseen

elamaan ja yhteiskuntaetiikkaan ja se nakyy kasvatuksellisena kipuiluna niin kodeissa

kuin kouluissakin. Kasvattamattomuudesta tuli itsessaan eettinen arvo, joka kulminoituu lahes

kaiken kayttaytymisen suvaitsevuuteen. Arvokehitys heijastui siten, etta kansallisten arvopaamaarien

ja linjanvetojen sijasta kasvatuksen tavoitteiden maarittelya siirrettiin koko ajan entista

enemman paikalliselle tasolle: kunnan, koulun seka viime kadessa opettajien ja vanhempien ja

oppilaan omalle vastuulle; yhteiskuntaan muodostui eparoiva ja pelokas kasvatuskulttuuri. Lentaviksi

lauseiksi ovat tulleet lasten ja nuorten ilmaisut ”Onks pakko, jos ei haluu.”, ”Evvk” eli ei vois

vahempaa kiinnostaa, ”Kvn” eli kato vittu netista ja ”Vanhempia voi vedattaa”. Nama ovat tosin

aari-ilmaisuja, mutta antavat pontta kuvaukselle siita, mita on tapahtunut. Keskustelu seksuaalisesta

vapaudesta syrjaytti siveellisyys- ja itsehillintakasvatuskeskustelun.

Tama kehitys tosin alkoi jo paljon aikaisemmin, mutta kiihtyi seitsemankymmenluvulta alkaen.

Koulukasvatuksen painopiste siirtyi sosialisaatiosta individualisaatioon eli kasvattajan tietoisesta

arvo-ohjauksesta oppilaan omiin valintoihin; mita erilaisimpiin pintataipumuksiin ja kayttaytymistyyleihin.

Vanhemmat ja lapset tulkitsivat koulun mielihyvan etsimisen tilaksi hyveellisen

kayttaytymisen, itsehillinnan ja sinnikkyyden vaistyttya taka-alalle. Samalla koulusta on kehittynyt

erillisten lasten ja aikuisten yksiloiden tila, jossa opettajat eivat rohkene/saa ottaa kantaa

arvo-tulkintoihin; vaan ne ovat peittyneet yksilollistamisen tiedostamattomaan eetokseen, jota

maan korkeimmat lainvalvojat tulkitsevat Mika sitten koulun ja uuden opetussuunnitelmatyon

suurin ja merkittavin paamaara tulisi olla?

Sana hyve periytyy latinan sanasta virtus, joka tarkoittaa ”voimaa” ja ”valtaa”. Toisin sanoen, hyveiden

saannonmukainen harjoittaminen vahvistaa ihmisen vahvuuksia, valmiutta ja kykya toimia.

Kannattaa patea siella missa on hyva. Sita paitsi panostus heikkouksiin syo vahvoilta ominaisuuksilta

niiden vahvuutta. Silloin ihminen ei ole niin hyva kuin han voisi olla. Jos henkilo

joutuu tekemaan sellaista tyota, jossa han ei ole omimmallaan - han tekee rooliuhrauksen.

Koulun tulisi olla oman persoonallisuuden ja luonteen kehityksen arkkitehtooninen tila, jossa vallitsee

kutsuva ilmapiiri ja jossa oppilailla olisi vastuu omista valinnoistaan ja tehtavistaan seka vaikutusta

koulussaolemisen ehtoihin (Kuurme 2004). Naiden ehtojen muodostamisen perusta on

tietenkin kodeissa. Koulu on kuitenkin luonteen kasvun ja kaivertumisen paikka. Luonne on enemman

energiaa kuin kayttaytymista. Luonne vaatii ymmarrysta, voimaa ja tahtoa, pitkajanteisyytta

ja energiaa. Luonne on kayttaytymista, jonka itse on hyvaksynyt. Luonnetta voidaan muokata harjoittamalla

moraalisesti hyvia tottumuksia, hyveita. Hyveet ovat mielen, tahdon ja sydamen ominaisuuksia,

joista luonteen vahvuus ja persoonan tasapainoisuus loytavat lahteensa. Eras oppilas

sanoi kysymykseen mita hyveet ovat, etta "hyveet ovat niita, jotka tekevat meille hyvaa."

Aivan liian monet vanhemmat nykyaan mittaavat menestysta sen mukaan, erottuvatko heidan

lapsensa toisista lapsista. Kuitenkin meidan pitaisi ensisijaisesti kiinnittaa huomiota siihen

osaavatko lapsemme tehda hyvia asioita; etta lapsemme ovat esimerkiksi hyvia ystavia,

ammattitaitoisia tyontekijoita, vastuuntuntoisia kansalaisia, rakastavia ja vastuullisia kumppaneita

kuten hyvat vanhemmat itse. Nama ominaisuudet eivat varmasti ole tarpeeksi esilla

meidan yhteiskunnassamme, mutta ne ovat keskeinen osa lasten hyvinvointia ja parempaa ja

oikeudenmukaisempaa maailmaa.

Hyva luonne ei takaa elamaa ilman vaikeuksia, vaan kykya selviytya menestyksellisesti elamasta,

joka on vaikeaa. Menneisyys on taynna oppitunteja. On siis aina hyodyllista yrittaa ymmartaa ja

rakentaa tassa ja nyt, missa ja milloin tahansa kehdosta hautaan. Jatkuvasti vaikeuksissa olevan

ihmisen luonteenpiirteita kuvaa seuraavat asennoitumistavat.

1. Oikeutus: Se, etta haluan jotakin tai haluan valttaa jotakin, on riittava syy toiminnalleni.

2. Ajattelu on uskomista: Ajatukseni ja tunteeni ovat oikeat, koska ne tapahtuvat minulle.

3. Henkilokohtainen virheettomyys: Koskaan en tee huonoja vaan teen aina hyvia valintoja.

4. Tunteista tulee tosiasioita: Tiedan olevani varmasti oikeassa, koska se tuntuu oikealta.

5. Muiden kykenemattomyys: Muiden ihmisten nakokulmilla ei ole merkitysta, paitsi jos he

pystyvat vaikuttamaan kayttaytymiseni valittomiin seurauksiin.

6. Seurausten vahattely: Ei-toivotut seuraukset eivat tapahdu minulle tai ainakaan en tule ottamaan

niita huomioon.

Vahvuuksien viljely on ajattelutapa, jonka tarkoituksena on korjata elaman alijaamaa. Vahvuus

on voimaantuneisuutta. Vahvuus on kyky, tunne ja ajattelutapa, jonka harjoittaminen tuottaa

optimaalisen toimivuuden ja tuloksellisuuden (Snyder & Lopez, 2007). Vahvuuksien avulla ihminen

pystyy auttamaan omaa elamaansa. Vahvuusajattelussa ei huomiota kiinniteta heikkouksiin,

vaan tyhmyyksiin, joita jokainen elamassaan tekee.

Kestava muutos tapahtuu, kun ihminen loytaa kosketuksiin oman elamanvoimansa kanssa, han

ei enaa vain samaistu luonteeseensa eika ole elamanhistoriansa vanki. Talloin ihmiselle palautuu

kyky itsesaatelyyn ja valintaan. Energia vapautuu nykyhetkessa elamiseen ja elamanjano kasvaa.

Taman myota myos aito yhteys toisiin ihmisiin ja muuhun maailmaan syvenee. 1600-luvulta

alkaen etiikasta kehiteltiin yleisen abstraktin teorian ala, joka irrotettiin moraalisen kaytannon

konkreettisista ongelmista. Siita lahtien uuden ajan eetikot ovat yleensa otaksuneet, etta hyva

ja oikea mukautuvat ajattomiin ja universaaleihin periaatteisiin. Huomion kiinnittaminen erityistapauksiin

leimattiin epafilosofiseksi. Erityinen, yksittainen ja konkreettinen leikkaantui irti

etiikasta. Mallin antoi fysiikka, erityisesti Newtonin teoriat. Hyveet eivat kiinnostaneet tieteelliseen

ajatteluun vihkiytyneita. Oli selvaa, etta hyveet alkoivat menettaa entisia asemiaan myos

kasvatuksessa ja koulutuksessa (Ilkka Haavisto Evan ja Cydenius-saation julkaisussa: Hyve ja

markkinatalous 2003).

Uuden opetussuunnitelman perusteiden tulisi vastata uinuvien kriisien vajeisiin, joita ovat tiedon

ja viisauden, urheuden ja sinnikkyyden, rakkaudellisuuden ja inhimillisyyden, oikeudenmukaisuuden

ja reiluuden, kohtuullisuuden ja itsehillinnan, ja henkisyyden ja kauneuden arvostuksen

vaje. Naihin universaaleihin hyveisiin sisaltyy lukuisa joukko vahvuuksia, luonteen piirteita,

joiden kautta ja avulla ihminen maarittelee omaa olemistaan ja selviytymistaan elamassa. Jos

emme pysty ratkaisemaan nuorten oppimisen keskeyttamisia ja syrjaytymisen kierretta, koulusta

muodostuu pysakoitymispaikka kaikelle oppimisen halulle ja kehitykselle. Koululla tulisi olla

muutakin annettavaa lapsille ja nuorille kuin todistus oppimaarien osaamisesta. Eihan tallaiselle

perustalle voi kasvatusta ja oppimista rakentaa!

Koulun tulisi olla oman persoonallisuuden ja luonteen kehityksen arkkitehtooninen tila, jossa

oppilailla olisi vastuu omista valinnoistaan ja tehtavistaan seka vaikutusta koulussaolemisen ehtoihin.

Naiden ehtojen muodostamisen perusta on tietenkin kodeissa. Koulu on kuitenkin luonteen

kasvun ja kaivertumisen paikka. Luonnetta voidaan muokata harjoittamalla moraalisesti

hyvia tottumuksia, hyveita.

Koulun tehtavan ja uuden perusopetuksen painopistetta tulisi suunnata sosiaalipedagogiikan

suuntaan ja muotoiluun tulisi sisallyttaa positiivisen psykologian sanoma. Hyva luonne on positiivisen

psykologian keskeinen tutkimuskohde. Positiivisen psykologian ja hyve-etiikan tutkijat

korostavat nykyisin hyveiden ≫multi-track≫ eli seurauksellista luonnetta. Tama tarkoittaa, etta

kyse ei ole vain taipumuksesta toimia oikein vaan aito hyve menee syvemmalle ulottuen myos

tunteisiin ja tunnereaktioihin, valintojen tekemiseen, kiinnostuksen suuntautumiseen ja ennakko-

odotuksiin. Kyse on siis monimutkaisesta mielentilasta, jonka pohjalta toimitaan.

Meilla ei ole mitaan mahdollisuutta parjata tulevassa maailman todellisuudessa alykkyys- ja

tieto-osamaaramallilla. On valttamatonta korostaa kaikkien luonteen hyveisiin liittyvien osamaarien

kuten uteliaisuusosamaaran, tiedonjano-osamaaran, sinnikkyysosamaaran ja itsehillintaosamaaran

merkitysta, joita positiivisen psykologian piirissa pidetaan keskeisina niin

koulumenestyksen kuin myohemmankin onnistumisen edellytyksena. Keskioon on nostettava

vanhat aristoteeliset hyveet ja vahvuudet, koska luonteen hyvyyksia ja vahvuuksia voidaan oppia

samoin kuin matematiikkaa ja ymparistotekniikkaa. Talla hetkella luonteenkasvatusta ohjaa

koulun ja kodin tiedostamattomat arvotulkinnat. Valmisteilla olevan opetussuunnitelman asiakirjoissa

on paljon hyvia ja kauniita paamaaria ja tavoitteita, mutta hyveista ja vahvuuksista on

vaikea loytaa mainintoja.

Kun lasten luonnetta koulitaan, joudutaan puuttumaan lasten tapaan reagoida ja toimia. Se on

vanhemman ja viisaamman velvollisuus. Vanhempien onnistuminen on pitkalti nahtavissa lasten

kaytoksesta. Jos vanhemmilta puuttuu kykya ja ennen kaikkea tahtoa ohjata lapsiaan luonteen

kehittamisen kivikkoisia polkuja, mika ei ole kovinkaan tavatonta, silloin seuraukset tiedetaan,

vai tiedostetaanko niitakaan - liiallinen vapaus kouliintumattoman mielen kasissa johtaa

aina ongelmiin. Kouliminen on rankkaa ja siksi siita on niin helppo luopua. Miellyttavampaa on

kayttaa halpahintaisia menetelmia, kuten "lahjontaa". Luonnetta se ei kasvata, mutta johtaa vaariin

arvostuksiin.

Miksi oman mielen kouliminen on niin vaikeaa? Vastaus on sama kuin vanhempana olemisenkin

vaikeus: siina joutuu kohtaamaan vaikeita asioita, ehkapa sellaisia, joita on vaikea edes itse nahda

saatikka itselleen myontaa. Kun menee siita, missa aita on matalin, kehitysta ei tapahdu, luonne

ei jalostu, eivatka ongelmat vahenny. Ja painvastoin: kohtaamalla todellisuuden, reagoimalla

siihen, tekemalla lujia paatoksia ja pysyen niissa kehitetaan mielen hallintaa, joka nakyy persoonallisten

luonteenpiirteiden hioitumisena, luonteen kouliintumisena, luonteen jaloontumisena.

Niin, miten ihminen eroaa koirasta? Jos koiranpennusta kasvaa hairikko, se on sita koko ikansa,

elleivat kouluttajat saa sen luonnetta korjatuksi. Jos lapsesta kasvaa hairikko, hanen ei tarvitse

olla sellainen loppuelamaansa: han voi omin avuin muuttaa mieltaan, saada sen hallintaan, samaistua

korkeampiin arvoihin, edistya merkitysten ymmartamisessa ja nain hankkia loistavan

luonteen. Ihmisella on hengellistymisen potentiaali, koiralla ei.

Luonnehairioilla tarkoitetaan kayttaytymista, jolle on tyypillista pysyva, joustamaton ja karikatyyrimainen

tapa reagoida stressitilanteisiin. Ihmisen kayttaytyminen muistuttaa yhden ja

saman roolin nayttelemista: tilannetekijoista ja ulkoisista olosuhteista riippumatta reaktio on

kerrasta ja vuodesta toiseen sama, eika potilas nayta oppivan kokemuksistaan mitaan uutta. Ihminen

itse kokee kayttaytymisensa normaalina ja hyvaksyttavana, ja pitaa vaikeuksiensa syyna

olosuhteita ja muiden ihmisten ilkeamielisyytta. Hairio on havaittavissa jo lapsuudessa ja kestaa

ainakin pitkalle aikuisikaan, jopa koko elaman ajan. Hairio johtaa toistuviin ristiriitoihin ihmissuhteissa

ja hankaluuksiin tyoelamassa ja yleensa selviytymisessa jokapaivaisista toimista.

Miksi luonteen kouliminen on niin vaikeaa? Esa Saarisen mukaan syita ovat muun muassa:

1. Olen yksilo ja hyveet sulauttavat massaan, paheet lisaavat mielenkiintoisuuttani.

2. Elama on nautittavampaa, kun ei tarvitse rajoittaa itseaan hyveilla.

3. Hyveet ovat sovinnaisviisautta, joka on irrallaan todellisuudesta ja jolle en halua alistua.

4. Ihminen ei voi mitaan luonteelleen (tai luonnolleen tai sille mita perimmaltaan on).

5. Tarkeampaa kuin olla hyveellinen ihminen ovat osaaminen ja tieto ja tietaminen.

6. Luonteen hyveille ei ole paikkaa todistuksessa, cv:ssa, eika mediassa.

Luonteenpiirteet, jotka useimmiten aiheuttavat huonoa kohtaloa ovat: suuttumus, pelko, ylpeys,

viha, kostonhalu, aistillisuus, itsekkyys, kateus ja karsimattomyys.

Seurausetiikan mukaan meidan tulee valita teko, jonka ennakoidut seuraukset osoittautuisivat

hyviksi mahdollisimman monille tai tuottaisivat mahdollisimman vahan pahaa mahdollisimman

harvoille. Nain ajattelee utilitaristi. Egoisti puolestaan valitsee teon, jonka seuraukset hyodyntavat

hanta itseaan mahdollisimman paljon. Velvollisuusetiikka perustuu yleispateviin tai hyvaksi

havaittuihin saantoihin eli normeihin, joita pyrimme aina noudattamaan. Esimerkiksi Immanuel

Kantin mukaan voimme omaa jarkeamme kayttamalla muodostaa itsellemme kategorisen imperatiivin

eli ehdottoman moraalisaannon, jota meidan on aina noudatettava.Hyve-etiikka on Aristoteleen

alkujaan muotoilema oppi. Hanen mukaansa ihmisen tuli toimia oman tarkoituksensa

toteuttamiseksi. Ihmisen hyva elama oli Aristoteleen mukaan jarjen mukaista elamaa yhteisossa

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat