Miten koulu menetti luonteensa?
Vuoden 2004 opetussuunnitelman voimassaoloaikana tapahtui koko opetussuunnitelmahistorian
merkittavin siirtyma oppilaan luonteen kasvattamisesta ja moraalisista hyveista sosiaaliseen
elamaan ja yhteiskuntaetiikkaan ja se nakyy kasvatuksellisena kipuiluna niin kodeissa
kuin kouluissakin. Kasvattamattomuudesta tuli itsessaan eettinen arvo, joka kulminoituu lahes
kaiken kayttaytymisen suvaitsevuuteen. Arvokehitys heijastui siten, etta kansallisten arvopaamaarien
ja linjanvetojen sijasta kasvatuksen tavoitteiden maarittelya siirrettiin koko ajan entista
enemman paikalliselle tasolle: kunnan, koulun seka viime kadessa opettajien ja vanhempien ja
oppilaan omalle vastuulle; yhteiskuntaan muodostui eparoiva ja pelokas kasvatuskulttuuri. Lentaviksi
lauseiksi ovat tulleet lasten ja nuorten ilmaisut ”Onks pakko, jos ei haluu.”, ”Evvk” eli ei vois
vahempaa kiinnostaa, ”Kvn” eli kato vittu netista ja ”Vanhempia voi vedattaa”. Nama ovat tosin
aari-ilmaisuja, mutta antavat pontta kuvaukselle siita, mita on tapahtunut. Keskustelu seksuaalisesta
vapaudesta syrjaytti siveellisyys- ja itsehillintakasvatuskeskustelun.
Tama kehitys tosin alkoi jo paljon aikaisemmin, mutta kiihtyi seitsemankymmenluvulta alkaen.
Koulukasvatuksen painopiste siirtyi sosialisaatiosta individualisaatioon eli kasvattajan tietoisesta
arvo-ohjauksesta oppilaan omiin valintoihin; mita erilaisimpiin pintataipumuksiin ja kayttaytymistyyleihin.
Vanhemmat ja lapset tulkitsivat koulun mielihyvan etsimisen tilaksi hyveellisen
kayttaytymisen, itsehillinnan ja sinnikkyyden vaistyttya taka-alalle. Samalla koulusta on kehittynyt
erillisten lasten ja aikuisten yksiloiden tila, jossa opettajat eivat rohkene/saa ottaa kantaa
arvo-tulkintoihin; vaan ne ovat peittyneet yksilollistamisen tiedostamattomaan eetokseen, jota
maan korkeimmat lainvalvojat tulkitsevat Mika sitten koulun ja uuden opetussuunnitelmatyon
suurin ja merkittavin paamaara tulisi olla?
Sana hyve periytyy latinan sanasta virtus, joka tarkoittaa ”voimaa” ja ”valtaa”. Toisin sanoen, hyveiden
saannonmukainen harjoittaminen vahvistaa ihmisen vahvuuksia, valmiutta ja kykya toimia.
Kannattaa patea siella missa on hyva. Sita paitsi panostus heikkouksiin syo vahvoilta ominaisuuksilta
niiden vahvuutta. Silloin ihminen ei ole niin hyva kuin han voisi olla. Jos henkilo
joutuu tekemaan sellaista tyota, jossa han ei ole omimmallaan – han tekee rooliuhrauksen.
Koulun tulisi olla oman persoonallisuuden ja luonteen kehityksen arkkitehtooninen tila, jossa vallitsee
kutsuva ilmapiiri ja jossa oppilailla olisi vastuu omista valinnoistaan ja tehtavistaan seka vaikutusta
koulussaolemisen ehtoihin (Kuurme 2004). Naiden ehtojen muodostamisen perusta on
tietenkin kodeissa. Koulu on kuitenkin luonteen kasvun ja kaivertumisen paikka. Luonne on enemman
energiaa kuin kayttaytymista. Luonne vaatii ymmarrysta, voimaa ja tahtoa, pitkajanteisyytta
ja energiaa. Luonne on kayttaytymista, jonka itse on hyvaksynyt. Luonnetta voidaan muokata harjoittamalla
moraalisesti hyvia tottumuksia, hyveita. Hyveet ovat mielen, tahdon ja sydamen ominaisuuksia,
joista luonteen vahvuus ja persoonan tasapainoisuus loytavat lahteensa. Eras oppilas
sanoi kysymykseen mita hyveet ovat, etta "hyveet ovat niita, jotka tekevat meille hyvaa."
Aivan liian monet vanhemmat nykyaan mittaavat menestysta sen mukaan, erottuvatko heidan
lapsensa toisista lapsista. Kuitenkin meidan pitaisi ensisijaisesti kiinnittaa huomiota siihen
osaavatko lapsemme tehda hyvia asioita; etta lapsemme ovat esimerkiksi hyvia ystavia,
ammattitaitoisia tyontekijoita, vastuuntuntoisia kansalaisia, rakastavia ja vastuullisia kumppaneita
kuten hyvat vanhemmat itse. Nama ominaisuudet eivat varmasti ole tarpeeksi esilla
meidan yhteiskunnassamme, mutta ne ovat keskeinen osa lasten hyvinvointia ja parempaa ja
oikeudenmukaisempaa maailmaa.
Hyva luonne ei takaa elamaa ilman vaikeuksia, vaan kykya selviytya menestyksellisesti elamasta,
joka on vaikeaa. Menneisyys on taynna oppitunteja. On siis aina hyodyllista yrittaa ymmartaa ja
rakentaa tassa ja nyt, missa ja milloin tahansa kehdosta hautaan. Jatkuvasti vaikeuksissa olevan
ihmisen luonteenpiirteita kuvaa seuraavat asennoitumistavat.
1. Oikeutus: Se, etta haluan jotakin tai haluan valttaa jotakin, on riittava syy toiminnalleni.
2. Ajattelu on uskomista: Ajatukseni ja tunteeni ovat oikeat, koska ne tapahtuvat minulle.
3. Henkilokohtainen virheettomyys: Koskaan en tee huonoja vaan teen aina hyvia valintoja.
4. Tunteista tulee tosiasioita: Tiedan olevani varmasti oikeassa, koska se tuntuu oikealta.
5. Muiden kykenemattomyys: Muiden ihmisten nakokulmilla ei ole merkitysta, paitsi jos he
pystyvat vaikuttamaan kayttaytymiseni valittomiin seurauksiin.
6. Seurausten vahattely: Ei-toivotut seuraukset eivat tapahdu minulle tai ainakaan en tule ottamaan
niita huomioon.
Vahvuuksien viljely on ajattelutapa, jonka tarkoituksena on korjata elaman alijaamaa. Vahvuus
on voimaantuneisuutta. Vahvuus on kyky, tunne ja ajattelutapa, jonka harjoittaminen tuottaa
optimaalisen toimivuuden ja tuloksellisuuden (Snyder & Lopez, 2007). Vahvuuksien avulla ihminen
pystyy auttamaan omaa elamaansa. Vahvuusajattelussa ei huomiota kiinniteta heikkouksiin,
vaan tyhmyyksiin, joita jokainen elamassaan tekee.
Kestava muutos tapahtuu, kun ihminen loytaa kosketuksiin oman elamanvoimansa kanssa, han
ei enaa vain samaistu luonteeseensa eika ole elamanhistoriansa vanki. Talloin ihmiselle palautuu
kyky itsesaatelyyn ja valintaan. Energia vapautuu nykyhetkessa elamiseen ja elamanjano kasvaa.
Taman myota myos aito yhteys toisiin ihmisiin ja muuhun maailmaan syvenee. 1600-luvulta
alkaen etiikasta kehiteltiin yleisen abstraktin teorian ala, joka irrotettiin moraalisen kaytannon
konkreettisista ongelmista. Siita lahtien uuden ajan eetikot ovat yleensa otaksuneet, etta hyva
ja oikea mukautuvat ajattomiin ja universaaleihin periaatteisiin. Huomion kiinnittaminen erityistapauksiin
leimattiin epafilosofiseksi. Erityinen, yksittainen ja konkreettinen leikkaantui irti
etiikasta. Mallin antoi fysiikka, erityisesti Newtonin teoriat. Hyveet eivat kiinnostaneet tieteelliseen
ajatteluun vihkiytyneita. Oli selvaa, etta hyveet alkoivat menettaa entisia asemiaan myos
kasvatuksessa ja koulutuksessa (Ilkka Haavisto Evan ja Cydenius-saation julkaisussa: Hyve ja
markkinatalous 2003).
Uuden opetussuunnitelman perusteiden tulisi vastata uinuvien kriisien vajeisiin, joita ovat tiedon
ja viisauden, urheuden ja sinnikkyyden, rakkaudellisuuden ja inhimillisyyden, oikeudenmukaisuuden
ja reiluuden, kohtuullisuuden ja itsehillinnan, ja henkisyyden ja kauneuden arvostuksen
vaje. Naihin universaaleihin hyveisiin sisaltyy lukuisa joukko vahvuuksia, luonteen piirteita,
joiden kautta ja avulla ihminen maarittelee omaa olemistaan ja selviytymistaan elamassa. Jos
emme pysty ratkaisemaan nuorten oppimisen keskeyttamisia ja syrjaytymisen kierretta, koulusta
muodostuu pysakoitymispaikka kaikelle oppimisen halulle ja kehitykselle. Koululla tulisi olla
muutakin annettavaa lapsille ja nuorille kuin todistus oppimaarien osaamisesta. Eihan tallaiselle
perustalle voi kasvatusta ja oppimista rakentaa!
Koulun tulisi olla oman persoonallisuuden ja luonteen kehityksen arkkitehtooninen tila, jossa
oppilailla olisi vastuu omista valinnoistaan ja tehtavistaan seka vaikutusta koulussaolemisen ehtoihin.
Naiden ehtojen muodostamisen perusta on tietenkin kodeissa. Koulu on kuitenkin luonteen
kasvun ja kaivertumisen paikka. Luonnetta voidaan muokata harjoittamalla moraalisesti
hyvia tottumuksia, hyveita.
Koulun tehtavan ja uuden perusopetuksen painopistetta tulisi suunnata sosiaalipedagogiikan
suuntaan ja muotoiluun tulisi sisallyttaa positiivisen psykologian sanoma. Hyva luonne on positiivisen
psykologian keskeinen tutkimuskohde. Positiivisen psykologian ja hyve-etiikan tutkijat
korostavat nykyisin hyveiden ≫multi-track≫ eli seurauksellista luonnetta. Tama tarkoittaa, etta
kyse ei ole vain taipumuksesta toimia oikein vaan aito hyve menee syvemmalle ulottuen myos
tunteisiin ja tunnereaktioihin, valintojen tekemiseen, kiinnostuksen suuntautumiseen ja ennakko-
odotuksiin. Kyse on siis monimutkaisesta mielentilasta, jonka pohjalta toimitaan.
Meilla ei ole mitaan mahdollisuutta parjata tulevassa maailman todellisuudessa alykkyys- ja
tieto-osamaaramallilla. On valttamatonta korostaa kaikkien luonteen hyveisiin liittyvien osamaarien
kuten uteliaisuusosamaaran, tiedonjano-osamaaran, sinnikkyysosamaaran ja itsehillintaosamaaran
merkitysta, joita positiivisen psykologian piirissa pidetaan keskeisina niin
koulumenestyksen kuin myohemmankin onnistumisen edellytyksena. Keskioon on nostettava
vanhat aristoteeliset hyveet ja vahvuudet, koska luonteen hyvyyksia ja vahvuuksia voidaan oppia
samoin kuin matematiikkaa ja ymparistotekniikkaa. Talla hetkella luonteenkasvatusta ohjaa
koulun ja kodin tiedostamattomat arvotulkinnat. Valmisteilla olevan opetussuunnitelman asiakirjoissa
on paljon hyvia ja kauniita paamaaria ja tavoitteita, mutta hyveista ja vahvuuksista on
vaikea loytaa mainintoja.
Kun lasten luonnetta koulitaan, joudutaan puuttumaan lasten tapaan reagoida ja toimia. Se on
vanhemman ja viisaamman velvollisuus. Vanhempien onnistuminen on pitkalti nahtavissa lasten
kaytoksesta. Jos vanhemmilta puuttuu kykya ja ennen kaikkea tahtoa ohjata lapsiaan luonteen
kehittamisen kivikkoisia polkuja, mika ei ole kovinkaan tavatonta, silloin seuraukset tiedetaan,
vai tiedostetaanko niitakaan – liiallinen vapaus kouliintumattoman mielen kasissa johtaa
aina ongelmiin. Kouliminen on rankkaa ja siksi siita on niin helppo luopua. Miellyttavampaa on
kayttaa halpahintaisia menetelmia, kuten "lahjontaa". Luonnetta se ei kasvata, mutta johtaa vaariin
arvostuksiin.
Miksi oman mielen kouliminen on niin vaikeaa? Vastaus on sama kuin vanhempana olemisenkin
vaikeus: siina joutuu kohtaamaan vaikeita asioita, ehkapa sellaisia, joita on vaikea edes itse nahda
saatikka itselleen myontaa. Kun menee siita, missa aita on matalin, kehitysta ei tapahdu, luonne
ei jalostu, eivatka ongelmat vahenny. Ja painvastoin: kohtaamalla todellisuuden, reagoimalla
siihen, tekemalla lujia paatoksia ja pysyen niissa kehitetaan mielen hallintaa, joka nakyy persoonallisten
luonteenpiirteiden hioitumisena, luonteen kouliintumisena, luonteen jaloontumisena.
Niin, miten ihminen eroaa koirasta? Jos koiranpennusta kasvaa hairikko, se on sita koko ikansa,
elleivat kouluttajat saa sen luonnetta korjatuksi. Jos lapsesta kasvaa hairikko, hanen ei tarvitse
olla sellainen loppuelamaansa: han voi omin avuin muuttaa mieltaan, saada sen hallintaan, samaistua
korkeampiin arvoihin, edistya merkitysten ymmartamisessa ja nain hankkia loistavan
luonteen. Ihmisella on hengellistymisen potentiaali, koiralla ei.
Luonnehairioilla tarkoitetaan kayttaytymista, jolle on tyypillista pysyva, joustamaton ja karikatyyrimainen
tapa reagoida stressitilanteisiin. Ihmisen kayttaytyminen muistuttaa yhden ja
saman roolin nayttelemista: tilannetekijoista ja ulkoisista olosuhteista riippumatta reaktio on
kerrasta ja vuodesta toiseen sama, eika potilas nayta oppivan kokemuksistaan mitaan uutta. Ihminen
itse kokee kayttaytymisensa normaalina ja hyvaksyttavana, ja pitaa vaikeuksiensa syyna
olosuhteita ja muiden ihmisten ilkeamielisyytta. Hairio on havaittavissa jo lapsuudessa ja kestaa
ainakin pitkalle aikuisikaan, jopa koko elaman ajan. Hairio johtaa toistuviin ristiriitoihin ihmissuhteissa
ja hankaluuksiin tyoelamassa ja yleensa selviytymisessa jokapaivaisista toimista.
Miksi luonteen kouliminen on niin vaikeaa? Esa Saarisen mukaan syita ovat muun muassa:
1. Olen yksilo ja hyveet sulauttavat massaan, paheet lisaavat mielenkiintoisuuttani.
2. Elama on nautittavampaa, kun ei tarvitse rajoittaa itseaan hyveilla.
3. Hyveet ovat sovinnaisviisautta, joka on irrallaan todellisuudesta ja jolle en halua alistua.
4. Ihminen ei voi mitaan luonteelleen (tai luonnolleen tai sille mita perimmaltaan on).
5. Tarkeampaa kuin olla hyveellinen ihminen ovat osaaminen ja tieto ja tietaminen.
6. Luonteen hyveille ei ole paikkaa todistuksessa, cv:ssa, eika mediassa.
Luonteenpiirteet, jotka useimmiten aiheuttavat huonoa kohtaloa ovat: suuttumus, pelko, ylpeys,
viha, kostonhalu, aistillisuus, itsekkyys, kateus ja karsimattomyys.
Seurausetiikan mukaan meidan tulee valita teko, jonka ennakoidut seuraukset osoittautuisivat
hyviksi mahdollisimman monille tai tuottaisivat mahdollisimman vahan pahaa mahdollisimman
harvoille. Nain ajattelee utilitaristi. Egoisti puolestaan valitsee teon, jonka seuraukset hyodyntavat
hanta itseaan mahdollisimman paljon. Velvollisuusetiikka perustuu yleispateviin tai hyvaksi
havaittuihin saantoihin eli normeihin, joita pyrimme aina noudattamaan. Esimerkiksi Immanuel
Kantin mukaan voimme omaa jarkeamme kayttamalla muodostaa itsellemme kategorisen imperatiivin
eli ehdottoman moraalisaannon, jota meidan on aina noudatettava.Hyve-etiikka on Aristoteleen
alkujaan muotoilema oppi. Hanen mukaansa ihmisen tuli toimia oman tarkoituksensa
toteuttamiseksi. Ihmisen hyva elama oli Aristoteleen mukaan jarjen mukaista elamaa yhteisossa
Kommentit (0)